SV-II (62.05p.)
SAARENPÄÄN SÄLLI
♡ SÄLLI ♡ suomenhevonen, ori s. 20.06.2015, Suomi (5-vuotias) rautias, 154 cm VH19-018-0924 kasvattaja Saareenpään Tila omistaja VRL-08179 Helppo C - 70cm (tällä hetkellä) koulutuksessa / vetohevosena |
Varsinais-Suomen rannikolta Käsivarren Lappiin on pitkä matka, mutta 4-vuotias Saarenpään Sälli matkusti sen kuin vanha tekijä. Sälli oli ostettu Stall Sjöholmasta, jossa oli myynnissä useampikin nuori suomenhevosori ja Sälli oli valikoitunut sen perinteisen liinakon kuontalonsa ja rehellisen luonteensa ansiosta. Aluksi Sälli oli tarkoitus ruunata ja kouluttaa siitä säänkestävä vaellusratsu, mutta hyvän luonteensa ansiosta se on saanut pysyä orina. Tulevaisuuden haaveena on kantakirjata Sälli ja saada sille jälkeläisiä myös ulkopuolisille tammoille.
Sällin rooli Kelopirtissä on rekihevonen sekä satunnainen vaelluskäyttö kokeneiden lyhyemmillä vaelluksilla. Sälli kilpailee harjoituskilpailuissa ja sitä koulutetaan jatkuvasti eteenpäin. Kilpailuiden suhteen tavoitteena on aluetaso.
Sällin rooli Kelopirtissä on rekihevonen sekä satunnainen vaelluskäyttö kokeneiden lyhyemmillä vaelluksilla. Sälli kilpailee harjoituskilpailuissa ja sitä koulutetaan jatkuvasti eteenpäin. Kilpailuiden suhteen tavoitteena on aluetaso.
Sälli on sellainen kuin aidon suomenhevosen tuleekin olla. Se on rohkealuontoinen ja aina valmiina toimimaan - oli kyse sitten pitkälle vaellukselle lähtemisestä tunturiin, reen vetämisestä paukkupakkasilla tai kouluradasta seurakisoissa. Sällin kanssa voi tehdä ihan mitä vaan ja olla varma, ettei ori sano mitään vastalauseita tähän. Rauhallisen ja tasaisen Sällin selkään uskaltaa istuttaa vasta-alkajankin eikä sen leveässä selässä tarvitse pelätä edes ilman satulaa. Tietenkin Sälli on ori eikä sen selkään päästetä vieraita ihmisiä pitkille vaelluksille etenkään, jos mukana on tammoja, mutta henkilökunnan käsissä ori on oikea kultakimpale.
Hoitotilanteissa Sälli on kuuliainen ja ystävällinen hevonen, jonka kanssa on helppo toimia erilaisissa tilanteissa. Sälli ei ole moksiskaan, jos se sidotaan kodan ulkopuolelle odottamaan tai jos sen kanssa ravataan pitkin kylänraittia reki perässä natisten. Kylän lapset ja turistit saavat rapsutella Sälliä mielin määrin eikä se koskaan kyllästy rapsutuksiin ja herkkupaloihin. Varustaminen käy kädenkäänteessä eikä Sällillä ole mitään vastaan epämiellyttäviäkään toimenpiteitä, kuten rokotuksia tai pitkiä kengitystuokioita. Sällin helppous perustuu sen vahvaan luottoon ihmistä kohtaan, sillä sen koko olemuksesta huokuu luottamus ja lempeys.
Sälli on ollut helppo kouluttaa ratsuksi, sillä se hyväksyi ihmisen selkäänsä ilman mitään kommenttia. Sen sijaan Sälli on ollut hieman hitaasti kehittyvä ja sen kanssa on päätetty edetä maltillisesti. Sällin tasapainoa on kehitetty monipuolisilla maastoretkillä vaikeassakin maastossa ja nykyään se kantaakin itsensä hienosti tasapainossa. Lihaksisto Sällillä kehittyi hitaasti, mutta kolmivuotistalven hangissa rämpimisen jälkeen Sälliin on selvästi tullut pyöreyttä ja lihaksistoa. Sällillä saisi olla hieman enemmän eteenpäinpyrkimystä, sillä sen askellajit jäävät helposti laahaaviksi ja olemus tuntuu olevan sileällä enemmän laiskanpunkean tuntiruunan kuin nuoren orin. Kun kentälle raahaa esteitä tai vie Sällin tallin takaa lähtevälle maastopolulle, sen ryhti kohenee silmissä ja askellus muuttuu reippaammaksi. Sälli rakastaa vauhtia ja erityisesti pitkät laukkasuorat erämaassa ovat sen mieleen. Esteillä Sälli tarvitsee vielä rutkasti kokemusta, sillä sen hahmotuskyky ei ole kauhean hyvä ja se tarvitsee vielä paljon ratsastajan tukea pysyäkseen rytmissä ja tasapainossa.
Hoitotilanteissa Sälli on kuuliainen ja ystävällinen hevonen, jonka kanssa on helppo toimia erilaisissa tilanteissa. Sälli ei ole moksiskaan, jos se sidotaan kodan ulkopuolelle odottamaan tai jos sen kanssa ravataan pitkin kylänraittia reki perässä natisten. Kylän lapset ja turistit saavat rapsutella Sälliä mielin määrin eikä se koskaan kyllästy rapsutuksiin ja herkkupaloihin. Varustaminen käy kädenkäänteessä eikä Sällillä ole mitään vastaan epämiellyttäviäkään toimenpiteitä, kuten rokotuksia tai pitkiä kengitystuokioita. Sällin helppous perustuu sen vahvaan luottoon ihmistä kohtaan, sillä sen koko olemuksesta huokuu luottamus ja lempeys.
Sälli on ollut helppo kouluttaa ratsuksi, sillä se hyväksyi ihmisen selkäänsä ilman mitään kommenttia. Sen sijaan Sälli on ollut hieman hitaasti kehittyvä ja sen kanssa on päätetty edetä maltillisesti. Sällin tasapainoa on kehitetty monipuolisilla maastoretkillä vaikeassakin maastossa ja nykyään se kantaakin itsensä hienosti tasapainossa. Lihaksisto Sällillä kehittyi hitaasti, mutta kolmivuotistalven hangissa rämpimisen jälkeen Sälliin on selvästi tullut pyöreyttä ja lihaksistoa. Sällillä saisi olla hieman enemmän eteenpäinpyrkimystä, sillä sen askellajit jäävät helposti laahaaviksi ja olemus tuntuu olevan sileällä enemmän laiskanpunkean tuntiruunan kuin nuoren orin. Kun kentälle raahaa esteitä tai vie Sällin tallin takaa lähtevälle maastopolulle, sen ryhti kohenee silmissä ja askellus muuttuu reippaammaksi. Sälli rakastaa vauhtia ja erityisesti pitkät laukkasuorat erämaassa ovat sen mieleen. Esteillä Sälli tarvitsee vielä rutkasti kokemusta, sillä sen hahmotuskyky ei ole kauhean hyvä ja se tarvitsee vielä paljon ratsastajan tukea pysyäkseen rytmissä ja tasapainossa.
Sukutaulu
i. Lennon Kulkuri rt 158cm evm |
ii. Saarenpään Husaari
vrt 157cm evm ie. Tolan Lento
prt 159cm evm |
e. Sunilan Helmi vprt 153cm evm |
ei. Heilan Poika
prt 151cm evm ee. Pika Aviisi
vrt 155cm evm |
Sukuselvitys
Isä Lennon Kulkuri muistetaan kansallisen tason kouluratsastuskilpailuista ratsastajansa ja omistajansa Sanna Aarnikosken kanssa. Lennon Kulkuri on ollut jo useamman vuoden pois kilpakentiltä, mutta sen legenda elää sen varsojen muodossa edelleen kilpa-areenoilla. Lennon Kulkurista ei olisi uskottu sen yltävän vaativille kouluradoille, sillä sen isä on vain kaksi varsaa jättänyt Saarenpään Tilan kasvattama Saarenpään Husaari, joka sittemmin ruunattiin ja myytiin yksityiseksi ja emä ravisukuinen Tolan Lento. Lennon Kulkurin kasvatti Jaana Martikainen, Saarenpään Tilan toisen omistajan Martin sisko, jonka omistuksessa Tolan Lento oli. Ori oli jo varsa-aikoina varsin vaatimattoman näköinen rautias ja lyhytharjainen ori, joten se myytiin vuotiaana kouluratsastaja Sanna Aarnikoskelle, joka oli pitänyt orin rehellisestä luonteesta ja laadukkaasta ravista. Loppu onkin historiaa, sillä Lennon Kulkuri on voittanut Suomenhevosten Koulumestaruuden kahtena vuonna ja kantakirjattu II-palkinnolla kantakirjaan. Monet sen jälkeläisistä ovat kantakirjattuja ja menestyneet aluetasolla niin koulu- kuin estekentilläkin. Nykyisin Lennon Kulkuri viettää eläkepäiviä Sanna Aarnikosken tallissa.
Isänisä Saarenpään Husaari syntyi tilan ensimmäisen omakasvatin Saarenpään Seilan ensimmäiseksi varsaksi kauniina kesäkuisena aamuna. Husaari oli kaunis hunajanvaalea vaaleanrautias suomenhevosori, jolla oli otsassaan tähtipiirto ja kuonopilkku sekä jaloissaan kolme puolisukkaa. Martti Saarenpää ei olisi halunnut myydä Husaaria, vaikka talli oli ääriään myöten täynnä ja oli selvää, ettei Husaarista tullut ratsusukunsa vuoksi raviratojen tähteä eikä Saarenpään Maarialla ollut aikaa kouluttaa uutta kouluratsua, kun pariskunnalle oli juuri syntynyt kaksospojat. Itsepäisesti Martti piti Husaaria vanhaan latoon remontoidussa karsinassa ja ori astui kaksi tammaakin jouten ollessaan, mutta lopulta mies heltyi myymään Husaarin yksityiseksi Pihtiputaalle. Husaari ruunattiin eikä siitä koskaan tullut kouluratsua, mutta ratsastusterapiahevosena hyväluontoinen ja viilipyttymäisen rauhallinen Husaari toimi menestyksekkäästi useiden vuosien ajan. Myöhemmin Lennon Kulkurin menestyttyä loistavasti kouluratsuna, harmitteli sekä Saarenpään Martti että Husaarin uusi omistaja Salla Kaikko, ettei oria käytetty kahta varsaa enempää jalostuksessa aikanaan. Husaari menehtyi 21-vuotiaana suolenkiertymään eikä se selvinnyt klinikalla tehdystä suuresta leikkausoperaatiosta huolimatta.
Isänemä Tolan Lento menehtyi jo 80-luvun alussa, mutta sen nimi on jäänyt useiden menestyneiden hevosten sukutauluihin. Kaikki sen varsat eivät menestyneet, mutta niiden jälkeläisistä löytyy useita ravi- ja ratsupiireissä menestyneitä hevosia. Itse Tolan Lento oli punarautias, varsin vaatimattoman näköinen (lähes rumahko kyömyn otsansa kera) 159-senttinen ravisukuinen tamma, jonka kasvatti seinäjokelainen Erkki Riekko. Tolan Lento oli lahjakas ja se menestyikin etenkin nelivuotiskaudellaan hienosti. Luonteeltaan Erkki luonnehti Tolan Lennon olevan "juurtajaksain omapääne", mutta kuitenkin omistajalleen rakas ja tärkeä. Omapäinen tamma tosiaan oli eikä huhujen mukaan sen karsinaan voinut mennä kuin kaksi ihmistä - omistajansa Erkki ja hoitajansa Riitta. Tolan Lennon lupaava raviura tyssäsi loukkaantumiseen 5-vuotiaana eikä se sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta enää kuntoutunut raviradoille. Tamma siirrettiin jalostukseen ja se varsoi peräti seitsemän tervettä varsaa, joista tunnetuimmat lienevät koulumestari Lennon Kulkuri sekä ravikuningatar S.D. Tolanteriina.
Emä Sunilan Helmi oli jo iällä varsoessaan Saarenpään Sällin orin ollessa tamman viides varsa. Sunilan Helmi eli koko elämänsä Saarenpään Tilalla, jonne Martti Saarenpää osti vaaleanpunarautiaan liinaharjaisen tamman heti vieroituksen jälkeen. Sunilan Helmi on ravisukuinen ja Martti yrittikin pärjäisikö suvukas tamma ravilähdöissä, mutta Sunilan Helmi oli omistajansa mukaan liian "kopelo" eli kömpelö juoksija. Se ei tahtonut pysyä hyvässä tahdissa ja rikkoi helposti laukalle. Lisäksi Sunilan Helmen vauhdit eivät riittäneet ikäluokkansa parhaimmistoa vastaan, joten tamma koulutettiin ratsuksi ja siitä tuli tuntiratsu. Tuntihevosen hommien ohella Sunilan Helmi varsoi silloin tällöin niin tilan omista oreista kuin ulkopuolisistakin oreista. Suurin osa Sunilan Helmen varsoista jäi Saarenpään Tilalle tuntihevosiksi. Sunilan Helmi oli kiltteydensä vuoksi tuntilaisten suosiossa ja sillä opettelivat monet kylän lapset ratsastamaan Maaria Saarenpään kuuluisilla tunneilla. Vanhemmiten Sunilan Helmellä ilmeni monelaisia terveysongelmia, kuten nivelturvotuksia, hammasongelmia sekä suolistovaivoja. Tamma lopetettiin 25-vuotiaana iän tuomien vaivojen vuoksi.
Emänisä Heilan Poika oli Jouni Kuivalaisen ja Pentti Pajakosken omistama punarautias 151-senttinen ravuriori. Jouni ja Pentti ostivat Heilan Pojan varsana kimppahevoseksi, sillä orin huutokauppahinta kohosi niin suureksi, ettei kummallakaan miehistä ollut yksinään varaa ostaa sitä. Heilan Pojan isä Mysteeri on jälkeläisarvoltaan Valio ja urallaan yli 100,000 markkaa (n. 30 000 euroa) tienannut, mikä siihen aikaan oli varsin mittava summa suomenhevoselle. Heilan Poika lunasti odotukset ja kolmena ensimmäisenä kautenaan ravasi omistajalleen seteleitä toisensa perään. Valitettavasti Jouni ja Pentti eivät tahtoneet tulla toimeen keskenään ja monesti Heilan Pojan upeaa uraa varjostivat miesten nahistelut. Raastuvassa asti erimielisyyksiä ratkottiin kerta toisensa jälkeen ja milloin oli Jounin silmä mustana tai Pentillä vekki päässä. Viinaanmenevät miehet saivat lopulta riitansa päätökseen, kun molempien pojat päättivät ottaa ohjat käsiinsä ja ostaa Heilan Pojan itselleen. Pojasta polvi paranee ja Heilan Pojan taustajoukoissa riehuvat erimielisyydet rauhoittuivat ja Heilan Poika ravasi urallaan yhteensä 170,000 euroa ja voittaen useita arvokilpailuita. Valitettavasti kuninkaaksi Heilan Poikaa ei koskaan päästy kruunaamaan sen epäonnistuttua aina jossakin kolmesta osakilpailuista kovien paineiden alla.
Emänemä Pika Aviisi ei menestynyt toivotunlaisesti raviurallaan, mutta sen sijaan se jätti hyvinjuoksevia ja laadukkaita ravivarsoja (ellei Sunilan Helmeä oteta laskuihin mukaan). Pika Aviisin isä on vähemmän tunnettu, 2000 markkaa juossut Aatteen Raiku ja emä Liisi, joka ei itse juossut kuin muutaman lähdön, mutta oli kuuluisan jalostusorin Lingon (vs. 17 000 mk) viimeistä ikäluokkaa. Pika Aviisi oli vaaleanrautias liinaharjainen perinteisennäköinen 155-senttinen suomenhevonen, jonka pää oli niin kaunis ja sorja, että siinä jopa epäiltiin olevan jotain vierasta verta. Geenitestaukset kuitenkin osoittivat Pika Aviisin olevan ehta suomenhevonen. Kantakirjaan Pika Aviisi hyväksyttiin I-palkinnolla ja myös sen varsoja on nähty kantakirjaustilaisuuksissa pokaamassa hyviä palkintoja. Luonteeltaan Pika Aviisi oli kasvattaja-omistajansa Lauha Ruususen mukaan tavallinen, suomalainen tamma, joka ei turhista hötkyillyt tai helpolla hermostunut. Pika Aviisin kohtaloksi tuli kuudes varsominen, jonka jälkeen se sai kohtutulehduksen ja kaviokuumeen, mistä ei selvinnyt. Pika Aviisin orpovarsa Aviisin Muisto selvisi hienosti varaemänsä huomassa ja siitä tuli myöhemmin Pika Aviisin menestynein varsa.
Isänisä Saarenpään Husaari syntyi tilan ensimmäisen omakasvatin Saarenpään Seilan ensimmäiseksi varsaksi kauniina kesäkuisena aamuna. Husaari oli kaunis hunajanvaalea vaaleanrautias suomenhevosori, jolla oli otsassaan tähtipiirto ja kuonopilkku sekä jaloissaan kolme puolisukkaa. Martti Saarenpää ei olisi halunnut myydä Husaaria, vaikka talli oli ääriään myöten täynnä ja oli selvää, ettei Husaarista tullut ratsusukunsa vuoksi raviratojen tähteä eikä Saarenpään Maarialla ollut aikaa kouluttaa uutta kouluratsua, kun pariskunnalle oli juuri syntynyt kaksospojat. Itsepäisesti Martti piti Husaaria vanhaan latoon remontoidussa karsinassa ja ori astui kaksi tammaakin jouten ollessaan, mutta lopulta mies heltyi myymään Husaarin yksityiseksi Pihtiputaalle. Husaari ruunattiin eikä siitä koskaan tullut kouluratsua, mutta ratsastusterapiahevosena hyväluontoinen ja viilipyttymäisen rauhallinen Husaari toimi menestyksekkäästi useiden vuosien ajan. Myöhemmin Lennon Kulkurin menestyttyä loistavasti kouluratsuna, harmitteli sekä Saarenpään Martti että Husaarin uusi omistaja Salla Kaikko, ettei oria käytetty kahta varsaa enempää jalostuksessa aikanaan. Husaari menehtyi 21-vuotiaana suolenkiertymään eikä se selvinnyt klinikalla tehdystä suuresta leikkausoperaatiosta huolimatta.
Isänemä Tolan Lento menehtyi jo 80-luvun alussa, mutta sen nimi on jäänyt useiden menestyneiden hevosten sukutauluihin. Kaikki sen varsat eivät menestyneet, mutta niiden jälkeläisistä löytyy useita ravi- ja ratsupiireissä menestyneitä hevosia. Itse Tolan Lento oli punarautias, varsin vaatimattoman näköinen (lähes rumahko kyömyn otsansa kera) 159-senttinen ravisukuinen tamma, jonka kasvatti seinäjokelainen Erkki Riekko. Tolan Lento oli lahjakas ja se menestyikin etenkin nelivuotiskaudellaan hienosti. Luonteeltaan Erkki luonnehti Tolan Lennon olevan "juurtajaksain omapääne", mutta kuitenkin omistajalleen rakas ja tärkeä. Omapäinen tamma tosiaan oli eikä huhujen mukaan sen karsinaan voinut mennä kuin kaksi ihmistä - omistajansa Erkki ja hoitajansa Riitta. Tolan Lennon lupaava raviura tyssäsi loukkaantumiseen 5-vuotiaana eikä se sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta enää kuntoutunut raviradoille. Tamma siirrettiin jalostukseen ja se varsoi peräti seitsemän tervettä varsaa, joista tunnetuimmat lienevät koulumestari Lennon Kulkuri sekä ravikuningatar S.D. Tolanteriina.
Emä Sunilan Helmi oli jo iällä varsoessaan Saarenpään Sällin orin ollessa tamman viides varsa. Sunilan Helmi eli koko elämänsä Saarenpään Tilalla, jonne Martti Saarenpää osti vaaleanpunarautiaan liinaharjaisen tamman heti vieroituksen jälkeen. Sunilan Helmi on ravisukuinen ja Martti yrittikin pärjäisikö suvukas tamma ravilähdöissä, mutta Sunilan Helmi oli omistajansa mukaan liian "kopelo" eli kömpelö juoksija. Se ei tahtonut pysyä hyvässä tahdissa ja rikkoi helposti laukalle. Lisäksi Sunilan Helmen vauhdit eivät riittäneet ikäluokkansa parhaimmistoa vastaan, joten tamma koulutettiin ratsuksi ja siitä tuli tuntiratsu. Tuntihevosen hommien ohella Sunilan Helmi varsoi silloin tällöin niin tilan omista oreista kuin ulkopuolisistakin oreista. Suurin osa Sunilan Helmen varsoista jäi Saarenpään Tilalle tuntihevosiksi. Sunilan Helmi oli kiltteydensä vuoksi tuntilaisten suosiossa ja sillä opettelivat monet kylän lapset ratsastamaan Maaria Saarenpään kuuluisilla tunneilla. Vanhemmiten Sunilan Helmellä ilmeni monelaisia terveysongelmia, kuten nivelturvotuksia, hammasongelmia sekä suolistovaivoja. Tamma lopetettiin 25-vuotiaana iän tuomien vaivojen vuoksi.
Emänisä Heilan Poika oli Jouni Kuivalaisen ja Pentti Pajakosken omistama punarautias 151-senttinen ravuriori. Jouni ja Pentti ostivat Heilan Pojan varsana kimppahevoseksi, sillä orin huutokauppahinta kohosi niin suureksi, ettei kummallakaan miehistä ollut yksinään varaa ostaa sitä. Heilan Pojan isä Mysteeri on jälkeläisarvoltaan Valio ja urallaan yli 100,000 markkaa (n. 30 000 euroa) tienannut, mikä siihen aikaan oli varsin mittava summa suomenhevoselle. Heilan Poika lunasti odotukset ja kolmena ensimmäisenä kautenaan ravasi omistajalleen seteleitä toisensa perään. Valitettavasti Jouni ja Pentti eivät tahtoneet tulla toimeen keskenään ja monesti Heilan Pojan upeaa uraa varjostivat miesten nahistelut. Raastuvassa asti erimielisyyksiä ratkottiin kerta toisensa jälkeen ja milloin oli Jounin silmä mustana tai Pentillä vekki päässä. Viinaanmenevät miehet saivat lopulta riitansa päätökseen, kun molempien pojat päättivät ottaa ohjat käsiinsä ja ostaa Heilan Pojan itselleen. Pojasta polvi paranee ja Heilan Pojan taustajoukoissa riehuvat erimielisyydet rauhoittuivat ja Heilan Poika ravasi urallaan yhteensä 170,000 euroa ja voittaen useita arvokilpailuita. Valitettavasti kuninkaaksi Heilan Poikaa ei koskaan päästy kruunaamaan sen epäonnistuttua aina jossakin kolmesta osakilpailuista kovien paineiden alla.
Emänemä Pika Aviisi ei menestynyt toivotunlaisesti raviurallaan, mutta sen sijaan se jätti hyvinjuoksevia ja laadukkaita ravivarsoja (ellei Sunilan Helmeä oteta laskuihin mukaan). Pika Aviisin isä on vähemmän tunnettu, 2000 markkaa juossut Aatteen Raiku ja emä Liisi, joka ei itse juossut kuin muutaman lähdön, mutta oli kuuluisan jalostusorin Lingon (vs. 17 000 mk) viimeistä ikäluokkaa. Pika Aviisi oli vaaleanrautias liinaharjainen perinteisennäköinen 155-senttinen suomenhevonen, jonka pää oli niin kaunis ja sorja, että siinä jopa epäiltiin olevan jotain vierasta verta. Geenitestaukset kuitenkin osoittivat Pika Aviisin olevan ehta suomenhevonen. Kantakirjaan Pika Aviisi hyväksyttiin I-palkinnolla ja myös sen varsoja on nähty kantakirjaustilaisuuksissa pokaamassa hyviä palkintoja. Luonteeltaan Pika Aviisi oli kasvattaja-omistajansa Lauha Ruususen mukaan tavallinen, suomalainen tamma, joka ei turhista hötkyillyt tai helpolla hermostunut. Pika Aviisin kohtaloksi tuli kuudes varsominen, jonka jälkeen se sai kohtutulehduksen ja kaviokuumeen, mistä ei selvinnyt. Pika Aviisin orpovarsa Aviisin Muisto selvisi hienosti varaemänsä huomassa ja siitä tuli myöhemmin Pika Aviisin menestynein varsa.
Kilpailukalenteri
31.03.2019 Ponitila Adina - Helppo C - 7/9 (59,286%)
15.05.2019 Ratsastuskeskus Eeva - Helppo B - 10/14
31.03.2019 Ponitila Adina - esteratsastus - 50cm - 5/7
31.03.2019 Ponitila Adina - näyttelyharjoitus - orit & ruunat - 4/7
15.05.2019 Ratsastuskeskus Eeva - Helppo B - 10/14
31.03.2019 Ponitila Adina - esteratsastus - 50cm - 5/7
31.03.2019 Ponitila Adina - näyttelyharjoitus - orit & ruunat - 4/7