Elettiin jänniä hetkiä, kun eläinlääkäri Anetta Lokka saapui Kelomuotkaan tekemään Tillille tiineystarkastuksen. Tietenkin olin muistanut päivän vääräksi ja olin juuri saanut vietyä Tillin kauimmaiselle laitumelle, jossa riitti vielä syötävää. Syksy oli oikea intiaanikesä ja hikikarpalot valuen hölkkäsin hakemaan Tilliä laitumelta auringon porottaessa niskaan. Tiesin, että kunnaneläinlääkärin aikataulussa ei paljon rakoja ollut, kun välimatkatkin olivat niin pitkiä, vaikka Anetta oli naureskellen todennut, että olipa hyvä, että helle oli pehmentänyt muidenkin päitä.
Tilli ihmetteli, että olipas siinä lyhyt laidunloma, kun samantien joutuu takaisin tallille. Kiltti tamma kuitenkin antoi hyvin kiinni ja heitin riimunnarun sen kaulan ympärille. Ponnistin läheiseltä kiveltä selkään ja ravasimme kuusien ympäröivää hiekkatietä pitkin kohti tallipihaa. Tillin pehmeässä ravissa oli mukava istua ja kiltti tamma ei ollut moksiskaan, vaikka suitset puuttuivat. Voi kumpa Tilli nyt vain olisi tiineenä ja saisimme toisen yhtä ihanan palleron talliimme ensi vuonna! Anetta ultrasi Tillin ja minä yritin tihrustella ultrakuvassa jotakin edes etäisesti varsaa muistuttavaa. "Kyllä se nyt näyttäisi siltä, että täällä kasvaa pienen pieni suomenhevosvarsa", Anette tuumasi ja osoitti tummempaa kohtaa ultraäänessä. Uutiset saivat hymyn nousemaan kasvoilleni ja naputtelin heti Sohville viestin, johon saatoin laittaa hieman liian monta sydänsilmäemojia. Kiitin Anettaa ja annoin Tillille taskustani sinne jääneen porkkananpalasen. Ensi kesänä meillä siis vipeltäisi Nutun russivarsan lisäksi myös ihana pieni suomenpienhevonen!
0 Comments
|
TalliturinatTervetuloa lukemaan Kelomuotkan Tilan päiväkirjaa. Kategorioista pääset siirtymään halutessasi tiettyjen hevosten päiväkirjamerkintöihin. Navigaatio
March 2019
Kategoriat |