Elettiin jänniä hetkiä, kun eläinlääkäri Anetta Lokka saapui Kelomuotkaan tekemään Tillille tiineystarkastuksen. Tietenkin olin muistanut päivän vääräksi ja olin juuri saanut vietyä Tillin kauimmaiselle laitumelle, jossa riitti vielä syötävää. Syksy oli oikea intiaanikesä ja hikikarpalot valuen hölkkäsin hakemaan Tilliä laitumelta auringon porottaessa niskaan. Tiesin, että kunnaneläinlääkärin aikataulussa ei paljon rakoja ollut, kun välimatkatkin olivat niin pitkiä, vaikka Anetta oli naureskellen todennut, että olipa hyvä, että helle oli pehmentänyt muidenkin päitä.
Tilli ihmetteli, että olipas siinä lyhyt laidunloma, kun samantien joutuu takaisin tallille. Kiltti tamma kuitenkin antoi hyvin kiinni ja heitin riimunnarun sen kaulan ympärille. Ponnistin läheiseltä kiveltä selkään ja ravasimme kuusien ympäröivää hiekkatietä pitkin kohti tallipihaa. Tillin pehmeässä ravissa oli mukava istua ja kiltti tamma ei ollut moksiskaan, vaikka suitset puuttuivat. Voi kumpa Tilli nyt vain olisi tiineenä ja saisimme toisen yhtä ihanan palleron talliimme ensi vuonna! Anetta ultrasi Tillin ja minä yritin tihrustella ultrakuvassa jotakin edes etäisesti varsaa muistuttavaa. "Kyllä se nyt näyttäisi siltä, että täällä kasvaa pienen pieni suomenhevosvarsa", Anette tuumasi ja osoitti tummempaa kohtaa ultraäänessä. Uutiset saivat hymyn nousemaan kasvoilleni ja naputtelin heti Sohville viestin, johon saatoin laittaa hieman liian monta sydänsilmäemojia. Kiitin Anettaa ja annoin Tillille taskustani sinne jääneen porkkananpalasen. Ensi kesänä meillä siis vipeltäisi Nutun russivarsan lisäksi myös ihana pieni suomenpienhevonen!
0 Comments
Tillin suuri päivä koitti elokuun puolivälin jälkeen, kun se pääsi treffeille Vuornan suomenpienhevosori Kottaraisen kanssa. Olin kovin tyytyväinen, että vaikka Lappikin oli pinta-alaltaan suuri kuin mikä, suhteellisen läheltä löytyi niinkin hieno suomenhevostalli kuin Vuorna. Ei tarvinnut sohlata pakasteiden ja muiden keinosiemennysjuttujen kanssa, vaan Tilli saatiin astutettua ihan luomuna!
Pikkumusta tammani oli aamuisella valmiina lähtöön niin kuin kunnon suomenhevosen kuuluukin. Se ei suurempia kysellyt tai kummastellut, että minne nyt matkustetaan, vaan asteli luottavaisin mielin traileriin. Mukaani hevostreffeille oli lähtenyt uusi pohjoisen ystäväni Sohvi, joka räväkkänä hevosnaisena oli omiaan luomaan jutunjuurta vähän jänkien lappalaisten kanssa, kun itse meinasin jäädä jalkoihin perussatakuntalaisen hiljaisuuteni kanssa. Matka sujui rattoisasti miettien, millainen varsa ensi vuonna saataisiin hyppysiimme. Aurinko oli tänään pilvien takana, mikä sopi minulle oikein hyvin, sillä koko kesä oli ollut Lapissakin poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Vuornaan saavuttuamme parkkeerasin trailerin tallirakennuksen viereen. Trailerinperuutustaitoni eivät ihan vielä olleet hioutuneet huippuunsa, joten loppujen lopuksi traileri lepäsi puoliksi puskassa ja hauskasti vinossa. Hävetti nousta päin prinkkalaa parkkeeratusta autosta tervehtimään pihalle saapunutta Vuornan omistajaa Liiaa, mutta nainen ei kohteliaasti maininnut mitään trailerin sijainnista. Sohvi jäi jutustelemaan Liian kanssa, kun minä pujahdin trailerin sivuovesta sisälle traileriin. Tilli puhalsi lämmintä ilmaa käsilleni ja minä irrotin tamman etupuomista. Huikkasin sivuovesta Sohville, että lastaussillan saa avata ja peruutin mustan tamman ulos tallipihalle. Tilli käänteli päätään ja haisteli sieraimet suurina uusia hajuja. Lähimmässä tarhassa rautias ori hirnui kimeästi ja pyrähti lennokkaaseen raviin. Tilli nosti kutsuvasti häntäänsä, joka oli tietenkin tässä vaiheessa erittäin toivottava merkki. Toivottavasti Tilli olisi yhtä myötämielinen myös järjestettyä treffiseuraansa kohtaan. "Kottis on sisällä tallissa karsinassaan. Voitaisiin laittaa Tilli tuonne tallin taa puomille kiinni ja me talutetaan Kottis molemmin puolin liinassa Tillin luo", Liia tuumiskeli ja viittasi naisen seurassa hyörivään mieheen. Nyökyttelin, sillä kokemukseni hevosen astutuksesta oli vahvasti miinuksen puolella. Oli myös hyvä, että vahvaa miesvoimaa oli saatavilla. Talutin tamman puomille ja aloin asentamaana potkuliinoja hevosen ylle. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Olin kyseistä toimenpidettä kyllä kotona harjoitellut vastaavan nolon tilanteen välttämiseksi, mutta jotenki olin aivan jumissa solkien ja liinojen kanssa. Onneksi Sohvi huomasi ahdinkoni ja auttoi reippaasti potkuliinat Tillille. Ja eikun hommiin! Pörhistelevä, ihastuttavan suloinen Kottarainen ravaili taluttajien välissä tallista ulos. Se oli jo kaukaa haistanut Tillin kiiman ja ei ymmärrettävästi meinannut pysyä housuissaan. Tilli hieman hämmästyi, että miten nyt joka kulman takaa tulee potentiaalisia sulhasehdokkaita, mutta suostui toimintaan myötämielisesti sen kummempaa draamaa aiheuttamatta. Homma oli nopeasti ohi ja Kottarainen talutettiin takaisin talliin ja minä riisuin tammalta potkuliinat. Taluttelin Tilliä hetken aikaa tallipihalla, jotta se ei joutuisi heti takaisin traileriin seisoskelemaan. Juotin myös Tillille omenamehulla terästettyä drinksua, joka sille maistui moisen toiminnan jälkeen hyvin. Kotimatka ja erityisesti ihana varsan odotus saattoi alkaa! |
TalliturinatTervetuloa lukemaan Kelomuotkan Tilan päiväkirjaa. Kategorioista pääset siirtymään halutessasi tiettyjen hevosten päiväkirjamerkintöihin. Navigaatio
March 2019
Kategoriat |