Viis siitä, vaikka etelässä oli jo lumet sulaneet ja kevät teki tuloaan täyttä häkää. Meillä Kelomuotkassa nautimme tällä hetkellä kimaltelevista hangista, taivaalla loimottavista revontulista sekä mukavan inhimillisistä pakkaskeleistä. Enää ei tarvitse aamutalliin pukeutua kuin Michelin-ukko ja ratsastaessa tulee jo melkein hiki, kun mittari näytti tänäänkin vain -4 astetta.
Päivä oli jo aamusta alkaen harmaa ja lunta sateli hiljalleen alas maahan. Maanantai iski vasten kasvoja ankeudellaan. Mikään ei oikein innostanut ja kaikki tuntui tylsältä ja tavanomaiselta. Asiakkaita ei ollut tänään tulossa ja muutenkin päivä tuntui jokseenkin turhalta. Tallikissa Wiima nukkui sohvalla ja sekään ei ollut kiinnostunut lähtemään ulos hiirijahtiin. Pyörittelin aikani Netflixin tarjontaa, mutta en löytänyt mitään katsottavaa. Niilakin oli jossain poronhoidossa iltaan saakka - kuten lähes aina - ja olin yksin tilalla kuluttamassa aikaa. Tinderikään ei pelastaisi tylsyydeltä, sillä sadan kilometrin säteellä oli ehkä kymmenen miestä, jotka tunsin kaikki. Lopulta kyllästyin ja päätin, että tämä masistelu saa luvan loppua tähän paikkaan. Pomppasin ylös sohvalta niin, että Wiimakin säikähti ja tuohtuneena siirtyi sohvan selkänojalle toljottamaan minua. Hääräilin keittiössä Wiima jaloissani pyörien eväsleipiä ja termospulloon kaakaota. Eväät pakkasin reppuun ja puin päälleni toppahaalarin. Hain Sällin pihatosta ja ori oli mielissään saadessaan tekemistä. Se tanssahteli narun päässä ravissa ja heilutteli päätään innostuneena. Valjastin liinakolle ajovaljaat ja raahasin katoksesta reen orin perään. Sällin kanssa oli ajettu jo paljon, mutta edelleen ori oli varsin malttamaton lähtötilanteessa. Sainkin käyttää kaiken luovuuteni ja ketteryyteni, jotta sain turvallisesti reen Sällin perään ja hypättyä kyytiin, kun Sälli oli jo hyvää matkaa menossa. Aisakellot kilisivät ja pakkanen kipristeli poskissani. Istuin mukavasti porontaljan päällä ja asettelin mukaan ottamani viltin jalkojeni päälle. Sälli veti rekeä reippaasti askeltaen ja lumi narskui jalasten alla. Tämä oli ehdottomasti ollut hyvä idea, sillä mielialani kohosi sitä mukaa, mitä kauemmas tallipiha jäi. Tiesin hyväpohjaisen tien, joka kiersi tunturin kupeessa Ylikantisjärvelle, jonka rannassa oli tunnelmallinen kota. Annoin Sällin nostaa ravin ja ravasimme hiekkatietä pitkin metsän siimekseen. Metsä oli hiljainen eikä viereisellä hiihtoladullakaan näkynyt yhtäkään hiihtäjää. Tienviitta kohti Ylikantisjärven kotaa ohjasi tienristeyksestä vasemmalle ja lähdin sitä kohden. Pyysin Sällin käyntiin, sillä tie kapeni ja tiesin pian tien ylittävän suosittu moottorikelkkareitti. Sälli totteli kuuliaisesti ja kehuin oria ääneen. Nelivuotias ori oli niin fiksu ja mukava hevonen, että tunsin väkisinkin ylpeyttä, sillä olin vinkannut Niilalle orista. Metsän takaa paljastui aukea, jonka keskellä oli kota, jonka takana oli jäätynyt Ylikantisjärvi. Kodasta nousi savua ja järven jäällä näkyi muutama pilkkijä. Aisakellon kilinän houkuttelemana kodasta astui ulos kolmissakymmenissä oleva mies noin kymmenenvuotias poika vanavedessään. Tervehdin kohteliaasti ja hyppäsin reestä pois sitoen Sällin riimunnarulla läheiseen koivunrunkoon. Olin ottanut Ikean säkissä pienen sylillisen heinää mukaan ja kaadoin heinät Sällin eteen. Ori ei aluksi malttanut ryhtyä syömään, sillä se katseli uutta paikkaa ja jäällä juoksevaa suomenlapinkoiraa uteliaana. Se oli kuitenkin rauhallinen ja lopulta sitä alkoi heinät kiinnostaa enemmän kuin äänet jäällä. Poika oli haltioissaan orista ja pojan hymy leveni levenemistään saadessaan silittää liinakkoa oria. Nuotio oli hyvällä hiilloksella ja lämmittelin kodassa sormia ja varpaitani, tarkkaillen koko ajan kodan ikkunasta Sälliä. Nuori ori mutusteli heiniä rauhallisesti ja näyttipä se lepuuttavan takajalkaansakin. Mies ja poika olivat kotoisin Helsingistä ja viettämässä talvilomaa Muoniossa tämän viikon. "Tulkaa toki tutustumaan Kelomuotkaan, jos haluatte", rohkaisin, kun poika kyseli innoissaan, missä Sälli asuu ja onko siellä muita hevosia. Kaivoin taskustani käyntikortin, joita olin oppinut pitämään mukana retkilläni tuntureilla. Aina oli mahdollisuus värvätä uusia asiakkaita, sillä Lapissa liikkui ajoittain enemmän matkailijoita kuin paikallisia. Saatuani kaakaot juotua, palasin Sällin luokse. Ori oli saanut heinät syötyä ja se alkoi jo malttamattomana odotella lähtöä takaisin kotiin. Mies ja poika tekivät myös lähtöä ja tarjouduin antamaan Joona-pojalle kyydin parkkipaikalle. Pellavapäinen poika kiipesi innoissaan reen kyytiin ja vilkutti isälleen iloisesti, kun Sälli nytkäytti reen liikkeelle kohti tietä.
0 Comments
|
TalliturinatTervetuloa lukemaan Kelomuotkan Tilan päiväkirjaa. Kategorioista pääset siirtymään halutessasi tiettyjen hevosten päiväkirjamerkintöihin. Navigaatio
March 2019
Kategoriat |